Sääski-suvun tarina alkaa kaukana etelässä. Aikana, jolloin maailmaa hallitsivat pitkät kuivat kaudet ja ihmisen askel oli vielä kevyt ja varovainen. Noin 230 000 vuotta sitten Keski-Afrikan savanneilta lähdettiin liikkeelle kohti uusia metsästysmaita ja turvallisempia vesipaikkoja.

Sukupolvi toisensa jälkeen reitti vei Tšadin kautta Sudaniin ja Etiopiaan ja lopulta siihen hetkeen, jolloin edessä välkkyi Punainenmeri. Sen toisella puolella odotti Lähi-itä ja nykyisen Jemenin alue, jonne päädyttiin noin 60 000 vuotta sitten.

Kun meri oli jäänyt taakse, matka ei ollut enää pelkkää selviytymistä, se oli myös sopeutumista uusiin maisemiin ja ilmastoihin. Noin 47 000 vuotta sitten kuljettiin nykyisen Omanin ja Iranin seuduilla, ja aikanaan reitti kaartui kohti Mesopotamiaa, Irakin alueelle noin 40 000 eaa. Myöhäispaleoliittisella kaudella tie vei Turkin kautta Mustanmeren länsipuolitse Balkanille, Bulgarian ja Romanian kautta kohti Keski-Eurooppaa. Itävallan alueella, noin 26 000 eaa., suvun perimään jäi merkki matkasta I-haploryhmän mutaatio, joka on kuin pieni nuppineulanpisto ajassa: huomaamaton, mutta sukututkimuksessa korvaamaton.

Jääkauden maailma pakotti kulkijat lukemaan luontoa uudella tavalla. Reitti seurasi sulamisreunaa, jossa jäätikkö vetäytyi ja maa paljastui hitaasti; ensin Ukrainaan, sitten Etelä-Puolaan. Aikakaudet vaihtuivat: myöhäispaleoliittinen kivikausi antoi tilaa mesoliittiselle, ja metsästys- ja keräilymaisemat muuttuivat askel askeleelta. Lopulta, noin 10 000 eaa., saavuttiin Saksan alueelle ja sieltä Belgiaan. Neoliittisella kaudella (noin 4250–2650 eaa.) kuljettiin Ranskaan ja edelleen Pohjois-Espanjaan asti, ikään kuin kokeillen, kuinka pitkälle länteen maailma vielä avautuisi.

Mutta jossain vaiheessa suunta muuttui. Kun etelä ja länsi oli nähty, katse kääntyi takaisin kohti pohjoista; kohti viileämpiä kesiä ja pidempiä talvia. Palattiin Ranskan ja Belgian kautta (noin 2650–2450 eaa.), kuljettiin Hollantiin (2250–2150 eaa.) ja taas Saksan alueelle. Sieltä tie vei Tanskaan ja Etelä-Ruotsiin (2150–1800 eaa.). Metallikaudella reitti poukkoili vielä Tanskan (1800–1700 eaa.) ja Hollannin (1700–1 500 eaa.) välillä. Hollannissa, tuolla ajanjaksolla, syntyi se esi-isä, jota tekstissä kutsutaan Sääski-suvun 110. isoisoisäksi. Yksi monista, joiden elämä oli tavallista, mutta joiden jälki kantoi pitkälle.

Ruotsin puolella maisema alkoi tuntua jo tutummalta: metsä, järvet ja rannikko vaihtuivat rytmissä, jonka oppi tuntemaan. Noin 800 eaa. kuljettiin Skåneen, ja noin 500 eaa. tie vei Taalainmaalle ja Jönköpingin seudulle. Lopulta, ajanjaksolla 500-1eaa., yksi suvun esi-isistä syntyi Uppsalan seudulla paikassa, josta oli helppo katsoa sekä sisämaahan että merelle ja jossa kulkureitit kohtasivat.

Sitten tuli vaihe, jossa meri ei enää erottanut, vaan yhdisti. Matka jatkui Suomeen Satakuntaan, Kokemäenjoen varrelle (noin 1 eaa. -200 jKr.), veden ja jokilaaksojen kuljettamana. Myöhemmin suunta kääntyi Hämeeseen, nykyisen Pirkanmaan alueelle (noin 200–400 jKr.). Turkiskauppa veti ihmisiä uusille reiteille, joilla liikuttiin vuodesta toiseen.

Rautakaudella polut veivät yhä idemmäs ja pohjoisemmas. Saimaan ja Laatokan välinen alue (noin 500–850 jKr.) tarjosi vesireittejä, jotka tuntuivat kuin luonnon omilta teiltä. Sieltä noustiin Etelä-Karjalaan (850–950 jKr.) ja edelleen kohti Etelä- ja Pohjois-Savoa, Savonlinnan seudulle (noin 950–250 jKr.). Tällä matkalla ei siirrytty vain kartalla. Myös arki muuttui, murteet muovautuivat ja uudet naapurit tulivat osaksi samaa maisemaa.

Keskiajalla ja uuden ajan kynnyksellä liike jatkui. Vuosina 1250–1300 jKr. suuntaa haettiin jälleen, ja suvun haarojen painopiste asettui Rantasalmelta pohjoiseen. Alueille, joissa vesi, metsä ja kaskimaa määrittivät elämän tahdin. Samoihin vuosisatoihin osuu myös siirtymä Kärsämäelle (noin 1300–1450 jKr.) paikkaan, joka myöhemmin jäi sukuhistoriaan vahvana kiinnekohtana.

On helppo kuvitella, että Kärsämäelle saapui tuolloin useita samoja reittejä kulkeneita sukuja ja että monet heistä kuuluivat samaan I-haploryhmään. Sääski-suvun viimeisin tunnettu I-haploryhmän mutaatio on tällä hetkellä I-FT215037. Se syntyi uudella ajalla (1500–1938), arviolta noin 1650 jKr., Kärsämäellä Pohjois-Pohjanmaalla.

Niin päättyy yksi pitkä vaellus. Ei äkkinäiseen loppuun, vaan siihen, että matka muuttuu paikaksi, ja paikka suvuksi.

@ Tarinan on kirjoittanut sukututkija Anne Ojakoski. Tarinaa on elävöitetty Copilotin avulla. Copilot on myös tuottanut tarinaa elävöittävät kuvat.